Kategoria: Rautatie

Sivun päivitykset

9.10. Lisätty uusi pienoisrautatie
16./21./26.9. Lisätty kuvia tulipyora.fi-Instagram-tilille
19.7. Tasoristeyksiä / Crossing roads -Facebook-ryhmään lisätty uusia kuvia (linkit oikealla)
5.6. Lisätty tuleva kirja kohtaan Julkaisut
4.6. Uusi kuva tulipyora.fi-Instagram-tilillä
30.5. Artikkeli lisätty
26.5. Artikkeli lisätty
20.5. Uusi video LW-kanavalla
2.4. Uusi video LW-kanavalla
21.3.2022 Teitä ja rautateitä -artikkeli lisätty
15.11. Uusi dioraama sivulla Pienoisrautatiet
16.10. Uusi dioraama sivulla Pienoisrautatiet
24.7. Lisätty vuosilukuja
24.6. tulipyörä.fi-Instagram-tili on avattu
10.6. Lisätty sivu Tiet. Tietoa teistä, väylistä ja muusta ajoneuvoliikenteestä
14.3. Päivitetty sivu Pienoisrautatiet
22.2. Lahtiwoodin YouTube-kanavalle päivitetty rautatieaiheinen video
8.2. Päivitetty sivu Pienoisrautatiet
21.1.2021 Päivitetty sivu Pienoisrautatiet ja Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (6)
4.12. Lisätty kohtaan Paikat ja käsitteet > Rautatiet muokkaavat Lahtea > Paikannimistöä ja Vuosilukuja
22.11. Lahtiwoodin Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (5)
15.11. Pienoisrautatiet-sivulle on lisätty uusi pienoisrautatie
1.11. Lahtiwoodin Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (4)

Advertisement

Laituri viidennelle raiteelle?

Lahden rautatieaseman laitureiden numerointi on järjestetty niin, että asemaa lähin laituri on neljä ja kauimmaisin yksi. Lähimpänä asemarakennusta on viitosraite, joka on virallisesti raide numero 705. Radalla kulkee pääasiassa tavararatapihan junat, ykkönen ja nelonen ovat pitkille kaukojunille sekä sitä käyttävät junat, jotka ajavat Lahden läpi. Lyhyemmät laiturit 2 ja 3 ovat lähijunille.

Nykyiset laiturijärjestelyt ovat vuodelta 2006, jolloin ne valmistuivat oikoradan rakentamisen ja ratapiharemontin yhteydessä. Ennen remonttia laiturin eteläisen laiturin puolelta kulki kaksi raidetta, joista toinen oli ohitusraide. Jossakin vaiheessa asema-alueen kulki kuudeskin raide, mutta se lienee poistettu joskus 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.

Lahden asemarakennus ja laiturit vuonna 1962. Lähimpänä asemaa on dieselmoottorivaunut (Dm7) eli ns. Lättähatut.
Kuva: Suomen Rautatiemuseon valokuvakokoelma

Asemalaitureiden turvallisuus parani, kun vuonna 1974 aseman raiteet ylittävät laituripolut korvattiin alikulkutunneleilla. Vihdinpolun puolen päähän tunneli rakennettiin 1979 aikana. Vielä nykyäänkin siellä on laituripolut, mutta kulku Askonkadulle estettiin pari vuotta sitten portilla. Kulku tapahtuu jalan alikulun kautta.

Sähköratavika

Lahden ratapihalla sattui rautatien sähköratavaurio torstaina 14.7., jonka vuoksi kaukojunat ja lähijunat eivät pysty pysähtymään Lahden asemalla. Tarkempaa tietoa viasta en löytänyt. En tiedä liittyykö tähän tapaukseen, mutta käsittääkseni helteillä ajolangat voivat kärsiä lämpölaajenemisen tuomista haasteista.

Joka tapauksessa vika esti matkustajajunien pääsyn Lahden asemalle, sillä junat seisoivat asemalla. Lähimmät (pääte)asemat olivat Hennassa, Herralassa ja Villähteellä, joista matkustajat kuljetettiin bussilla Lahteen. Junat pääsivät ainoastaan ajamaan Lahden läpi vitosraiteen eli raiteen 705 kautta (katso video ohiajosta). Vika saatiin korjattua seuraavana päivänä.

Miksei siis ”vitosraiteelle” voisi rakentaa varalaituria? Aseman raiteiden muutostöiden ja oikoradan rakentamisen yhteydessä kyseltiin, voisiko raiteiden numerointia kääntää niin, että lähimmältä eli ykkösraiteelta voisi nousta suoraan junaan. Asia ei saanut kannatusta, sillä tavararatapihan liikenne koettiin häiriintyvän liiaksi.

Tavarajuna ohittaa Lahden vitosraidetta pitkin.

Asiassa painoi myös turvallisuus. Tällä hetkellä radan varressa kulkee huonokuntoinen kevyen liikenteen väylä, jonka erottaa radasta aita. Jos aita poistuu ja radan varteen rakennetaan laituri, on tärkeää tehdä se selväksi että kulkija liikkuu laiturialueella. Aita siirrettäisiin joka tapauksessa vitos- ja nelosraiteiden väliin estämään luvattomia radan ylityksiä.

Asemalaitureilla ohiajavista junista varoitetaan kuulutuksin. Tosin joskus kuulutukset tulevat turhan aikaisin tai vasta sitten, kun juna on jo ohittanut aseman. Läpiajavat junat kulkevat raiteiden 1 ja 4 kautta, usein 60 km/h.

Tavararatapihan liikenne on vähentynyt huippuvuosista ja aika ajoin ratapihan siirtoakin on väläytelty asuinrakentamisen tieltä. Raidetta 705 käyttää tavarajunat, jotka ajavat Kouvolan suunnasta ratapihalla sekä ratapihalta Heinolaan ja Loviisaan. Viimeistään mahdollisen ratapihan siirron yhteydessä matkustajalaiturin rakentamista voisi tosissaan harkita.

Hennalaan ja Kujalaan laiturit?

Hennalassa oli seisake 1990-luvun alkuun saakka, mikä näkyy vuoden 1986 Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvassa. Seisakkeen tai laiturin palauttaminen on noussut esille silloin tällöin, mutta mitään konkreettisia päätöksiä puoleen ja toiseen ei ole tehty.

Entistä Hennalankadun (nyk.Seisakekatu) kevyen liikenteen väylää.
Radan ylittävä tasoristeys oli suoraan edessä, seisakelaituri sijaitsi kuvassa oikealle.

Myös Kujalaan sijoitettavasta matkustajalaiturista on ollut joitakin ideoita. Se ilmeisesti tulisi Kujalankadun sillan tienoille. Laituri palvelisi mm. Kujalaan muodostunutta ja edelleen rakenteilla olevaa suurta yrityskeskittymää ja sen työntekijöitä.
Hennalan ja Kujalan pysäkit parantaisivat entisestään raideliikenteen saatavuutta Lahden seudulla.

”Street running” Lahdessa

Otsikolla ei viitata juoksukilpailuihin vaan sitä käytetään rautatieliikenteen yhteydessä, ja oikeastaan se on myös kutsumanimi eräälle rautatieharrastamisen muodolle (luultavasti sillä voidaan tarkoittaa myös muitakin asioita).

Kuten sanottu, rautatiet tarjoavat laajan skaalan erilaisia harrastamisen muotoja. Yksi tällainen on Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa) pääasiassa vaikuttava ns. ”street running” -ilmiö. Sillä tarkoitetaan kadulle tai katutilaan rakennettua rautatietä, jossa junat kulkevat muun liikenteen seassa. Ilmiö tuntuu kiinnostavan alan harrastajia, niin myös minua. Jostain syystä aihe on kiinnostava ja Facebookiinki on perustettu harrastusta varten ”Amerikan street running” -ryhmä. Olen julkaissut siellä tässäkin jutussa olevat kuvat Lahden Niemestä. Lisäksi YouTubesta löytää runsaasti aiheeseen liittyviä videoita. ”Street running” on myös pienoisrautatiedioraamassani, johon olen rakentanut rautatien teollisuusalueella sijaitsevalle kadulle. Alla kuva.

Dioraama amerikkalaispyyppisestä teollisuusmiljööstä mittakaavassa 1:87. Punainen vaunu seisoo kadulla kulkevalla rautatiellä.

Suomessa street running -termille ei ole oikein selvää suomenkielistä vastinetta, sillä ilmiö on Suomessa harvinainen. Sanayhdistelmä voisi kääntyä esimerkiksi muotoon ”kadulla kulkevat junat” tai lyhyemmin ”katurautatie”. ”Katujunasta” tulee mieleen traktori, joka on naamioitu veturiksi, jonka perässä on kumipyöräisiä vaunuja kuten Lahden Puksu. Esimerkiksi ”katurata” tai ”katuajo” viittaavat enemmän moottoriurheiluun.

Suomessa katutilassa olleita ja osittain katuja pitkin kulkevia rautateitä on ollut Helsingissä ainakin Katajanokalla, Sörnäisissä ja Ruoholahdessa. Esimerkiksi Helsingin Kauppatoria halkoi Katajanokan satamaan johtanut rautatie. Siitä on vielä pieni pätkä nähtävillä. Viimeiset tällaiset teollisuusradat purettiin viimeistään 1990-luvun aikana. Suomessa on ollut yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja, jossa autot ja junat käyttivät sillan samaa kantta. Tietenkin eri aikaa, niin että autot väistävät junaa.

En ole varma miksi juuri Yhdysvalloissa ilmiö on vahva. Luultavasti siihen on useita syitä. Ehkä siksi että siellä on leveät kadut. Monesti teollisuutta muodostuu jo rakennetun ympäristön sisälle, joten radat täytyy rakentaa katuja pitkin. Ehkä yksityisten maanomistajien oikeuksilla on vaikutuksia ratojen rakentamiseen?Vaikea sanoa.

Lahdessa lähimmäksi ”street running” -ilmiötä päästään Niemenkadulla. Kadun ylittää kolmet raiteet (Kuva1), joista kaksi menevät polttimolle. Kolmas eli pisin raide on entisen vaneritehtaan raide ja se kulkee Niemenkadun lisäksi Tervatehtaankadun yli. Rata kulki vaneritehtaan lastauslaiturille.
Aiemmin Niemenkadun ylitti viisi raideparia, joista kaksi on purettu vuosikymmeniä sitten. Toinen meni vaneritehtaan tontille ja toinen jatkui Niemenkatua ja rantaa seuraten Rauma-Repolan tehtaille sekä aivan Lahden keskustaan Rauten tontille. Nykyisin raiteista vain yksi on käytössä, Polttimon tehtaan sisäpihalle vievä, jossa lastataan mallasohraa Venäjälle vietäväksi. Sodan takia kuljetukset ovat toistaiseksi jäissä. Polttimon toinen raide ollut viljan tuontia varten, mutta nykyisin kaikki vilja kulkee rekkakuljetuksin.
Kolmas raide (Kuva2 ja kuva3) on ollut UPM-Kymmenen vaneritehtaan (v. 1925-70 Fennia Vaneri Oy) lastauslaiturit.

Tehdasrakennukset purettiin muutama vuosi sitten uuden asuinalueen tieltä. Rata kulkee edelleen aivan UPM Biocompositesen toimistorakennuksen editse päättyen hiekkakenttään.

Kuva1 (v. 2020): Polttimon edestä kuvattu Niemenkadun ja Aniankadun yli Mukkulan ratapihan suuntaan.
Vasemman puoleisin rata menee tehdasalueelle, keskimmäinen viljan purkuvarastoon ja oikean puoleisin entiselle vaneritehtaalle.
Kuva2: Vaneritehtaan entinen raide ylittää Niemenkadun ja Tervatehtaankadun sekä toimistorakennuksen piha-alueen. Tällä raiteella kulkenut veturi/juna voitaneen Suomen oloissa luokitella ”street running”-osastoon.
Kuva3: Entinen vaneritehtaan raide päättyy hiekkakenttään.

Laajemmassa kontekstissa Niemenkadun seutu ja sen varrella olevat rakennukset ja väylät liittyvät lahtelaiseen rautatie- ja teollisuushistoriaan. Alue tullee muuttumaan radikaalisti ja teollisuuden ja rautatien merkit tulevat häviämään.

Mukkulanrata otettiin käyttöön vuonna 1954 ja todennäköisesti sen käyttö loppuu vuonna 2023. Radan ainoa käyttäjä Wiking Malt siirtyy ensi vuonna uusiin tiloihin Kujalaan ja alueelta puretaan lähes kaikki teollisuusrakennukset asuinrakennusten tieltä.

Todennäköisesti Mukkulanrata ensin suljetaan (viimeistään vuonna 2023) ja lopulta puretaan sekä luultavasti muutetaan kevyen liikenteen väyläksi. Nyt on viimeisiä hetkiä käydä tallentamassa katoavaa teollisuushistoriaa. Radan viimeisten vuosien tallentamisessa on erityisesti kunnostautunut lahtelaisharrastaja Jarno Piltti, jonka kuvia vaunut.org-sivustolla.

Liikennemerkkejä Lahdessa -kirja tulossa

Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä Lahen Lehen jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.

Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.

Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.

Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.

Vanha pysäköintikieltomerkki Rauhankadulla.

Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.

Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.

Kirja on tarkoitus julkaista talvella 2022-23 ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023/24. Kirjat julkaisee Pekka Productions.

Teitä ja rautateitä

Sekalaisia artikkeleita teistä, väylistä ja rautateistä. Jutut on alunperin julkaistu pääasiassa Lahen Lehessä (suluissa julkistamispäivä).
Kirjoittaja Sauli Hirvonen, ellei toisin mainita.

ALEKSANTERINKADUN SILLAT (15.2.2022)

Osuuskauppa Hämeenmaan kaavailema Lahden Aleksanterinkadun ylittävä kävelysilta on herättänyt paljon keskustelua. Viime vuonna sillasta järjestettiin suunnittelukilpailu, josta itsekin kirjoitin täällä. Lopulta neljästä vaihtoehdosta valittiin ehdotus nimeltään Seitti. Siltaa on kannatettu, mutta myös vastustettu, syinä jälkimmäiseen ovat kaupunkikuvalliset seikat sekä myös se, että silta olisi vain yrityksen omistaman hotellin vieraiden käytössä. Etelä-Suomen Sanomat järjesti lukijoilleen äänestyksen sillasta; sitä kannatti 2500 äänestäneestä yli 1600.

Hämeenmaan silta ei suinkaan ole ensimmäinen Aleksanterinkadun ylittävä silta. Vuonna 1896 aloitettiin Loviisa-Vesijärven rakentaminen, mikä antoi mm. Vesijärvenkadun kaarevan muotonsa sekä Aleksanterinkadulle (ja Kirkkokadulle) sillat. Rautatien rakensi yksityinen osakeyhtiö, joten sikäli nyt suunnitteilla olevan kävelysillan tilanne ei sinänsä ole poikkeuksellinen verrattuna 1900-luvun vaihteeseen. Toki sinänsä se ei ole peruste tai puolustus nykyisen sillan rakentamiselle vaikka suunnittelussa on haettu vaikutteita vuonna 1960 puretusta rautatiesillasta.

Vaikka Aleksanterinkatu on ollut aiemmin osana Ylistä Viipurintietä, sittemmin toiminut koko kauppalan ja kaupungin lävistävänä pääväylänä, on sen rooli muuttunut vuosikymmenten saatossa “pelkäksi” kaupungin pääkaduksi.

Yleisesti tällaisissa tapauksissa on hyvä, että asiasta käydään julkista keskustelua, ja kuullaan argumentteja niin puolesta kuin vastaankin. On myös hyvä pohtia kuinka paljon ja minkälaisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja julkiseen tilaan on yksityisten yritysten hankkeilla, oli kyse sitten mm. yksittäisistä rakennuksista ja rakennelmista tai kokonaisista asuinalueista.

Lahti-Seuran kokoelma

Aleksanterinkadun rautatiesilta ei ollut ainoa silloisen valtaväylän kanssa risteävä silta Lahdessa. Heinolan rautatie valmistui 1932 ja samalla Joutjärvelle valmistui valtatien (tie muutettiin valtatie 12:ksi vuonna 1938) ylittävä rautatiesilta. Tässä kuvassa (vaunut.org) ovat ratatyöt käynnissä juuri sillan kohdin. Onko silta rakennettu vasta suurimpien maansiirtotöiden valmistuttua?
Joka tapauksessa lähes 50 vuoden ajan tuon kapean ja matalan sillan kautta kulki lähes kaikki alueen itä-länsisuuntainen liikenne. Monet muistelevat tätä paikkaa kapeuden vuoksi hyvinkin haasteelliseksi, ja ilmeisesti kolhuiltakaan ei säästytty.

Heinolan rautatien silta ylittää entisen maantien.
Nykyisin tämä osuus Sotkankatua on vain kevyen liikenteen käytössä. Asfaltissa näkyy vanhan tien linja.

Lahtea maailmankartalle kiskoja pitkin

Saksalaiset rautatieharrastajat vierailivat vuonna 2008 Suomen rataverkolla lättähattu-kiskobussilla kulkien. Lättä vieraili myös Lahdessa, Mytäjäisten varikolla Lahden rautatieharrastajat Topparoikan järjestämässä Rautatiepäivässä (kohdasta 12:45 eteenpäin). Tuolloin tapahtumassa oli peräti kolme liikkuvaa museojunaa (joista kaksi yleisölle) sekä tietenkin paljon muuta.
Videolla esiintyy myös topparoikkalaisten vuonna 1990 kunnostama liikuteltava muistomerkkihöyryveturi Tr1 1047 eli ”Risto” (kohdassa 14:00).

Paljon on muuttunut tuosta kesästä. Topparoikka muutti Vierumäen asemalle kesällä 2015, missä Rautatiepäivä toki jatkuu. Risto-höyryveturikin muutti syksyllä 2020 Lahdesta uudelle omistajalle Lohjalle.

Video on saksankielinen, mutta tunnelmista pystyy nauttimaan ilman saksankielen taitoa. Kokonaiskesto 28:55.

[katso video]

Rautatiehankkeista

Rautatiehankkeista on syksyllä paikallismedioissa kirjoitettu paljonkin, jatkan siitä vielä hieman, sivusinhan aihetta Hollolan Lahti 2/2020 -lehden pääkirjoituksessa, jossa kirjoitin: “On tärkeää palauttaa aika ajoin mieleen se, ettei rautatie ja sen rakentaminen ollut itsestäänselvyys.” “Nykyhankkeista Lahden kannalta kiinnostavin lienee Itärata, jonka yksi linjaus on suunniteltu kulkevaksi (Helsinki-Vantaa) lentoasema-Porvoo-Kouvola.”

Muutama päivä Hollolan Lahden ilmestymisen jälkeen mediassa ryöpsähti – ei suinkaan kirjoitukseni takia.

Yle otsikoi 30.9.: “Porvoo-Kouvola-reitti veti pitemmän korren itäsuunnan ratavalmistelussa”. Jutussa selviää että aiemmassa selvityksessä mukana ollut Lahti-Heinola-Mikkeli -ratalinjaus oli pudonnut pois vaikka se oli kustannus–hyöty -suhteiltaan oikoradoista paras.

Lokakuussa alkoi kuhina. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 2.10. : “Kaukojunaliikenne uhkaa itäradan mukana siirtyä pois Lahdesta – päijäthämäläiset päättäjät tyrmistyivät suunnitelmista” .

Yle Lahti kertoi 14.10.: “Liikenneministeriön Itärata-linjaus löi Lahden ällikällä: uusi rata veisi kaukojunavuorot kaupungista”. Jutussa liikenneministeriön neuvotteleva virkamies Kaisa Kuukasjärvi toteaa: “Alustavien keskustelujen pohjalta kävi ilmi, että alueiden ja kuntien enemmistö kannatti huomattavasti enemmän kahta muuta (Porvoo-Kouvola, Porvoo-Kotka) ratalinjausta.” Lahti ei vastausta niellyt. Jutussa Lahden kaupunkikehitysjohtaja Olli Alhon mukaan sitä ei virallisesti edes Lahdelta kysytty.

Väyläviraston toukokuussa julkaistun selvityksen jälkeen oikoratojen vaikutusalueella olevat kunnat kutsuttiin liikenneministeriöön neuvonpitoon. Kuntien piti elokuun loppuun mennessä päättää, haluavatko ne olla mukana hankeyhtiössä. Lahden kaupungin mielestä yhtiölle ei ollut tarvetta ja se päätti, ettei se ole mukana Itärata-hankeyhtiössä. Lahti vetosi keväällä tehtyyn Väyläviraston selvitykseen, jonka mukaan nykyisten ratojen kunnostaminen olisi kustannuksia ja hyötyä ajatellen paras vaihtoehto: Väyläviraston arvion mukaan pelkästään nykyisten ratojen parannus nopeuttaa matka-aikoja itään. Uudet itäiset oikoradat eivät toisi yksin merkittäviä hyötyjä matka-aikoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan idän raideyhteyksien hankeyhtiöneuvotteluja jatketaan Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan linjauksen mukaisesti. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen ihmettelikin, miksi hyötysuhteeltaan huonoksi todettua hanketta viedään nyt eteenpäin. Väylävirasto ei ole tyrmännyt mitään vaihtoehtoa vaan sysää vastuun poliitikoille.

Etelä-Suomen Sanomat on pääkirjoituksissaan ottanut voimakkaasti kantaa Itärataan tai oikeastaan sen tarpeettomuuteen ja pyrkinyt voimakkaasti kyseenalaistamaan koko hankkeen mielekkyyttä (taloudellisuutta). Tarvitaankin tervettä nurkkakuntaisuutta, onhan kyseessä suurista investoinneista ja niiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Maakuntamme etua eivät aja ketkään muut kuin päijäthämäläiset itse. Tämä on hyvä pitää mielessä – etenkin edustakuntavaaleissa, kun äänestetään Hämeen vaalipiirissä.

Myös lahtelaisilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka: Rautatietä – tai ylipäänsä mitään muutakaan – ei kannata pitää itsestäänselvyytenä; muuten se on menetetty. Tällä en suinkaan tarkoita että kerran kuussa on käytävä ratapihalla suukottelemassa kiskoja vaan että valtakunnan tasolla on istuttava oikeissa ”pöydissä” ja varmistettava alueen intressit.

Lahti on kuitenkin mukana Suomi-radan hankeyhtiössä ja radan suunnittelu saadaan käyntiin. Rata tarkoittaa Tampere-Riihimäki-välille lisäraiteen tai kokonaan uuden radan. Suunnitelmaan kuuluu myös Lentorata, joka yhdistäisi lentoaseman kaukojunaliikenteen piiriin.

Suomi-radan ja Turun tunnin junan suunnittelua varten perustetaan kaksi osakeyhtiötä: Suomi-rata Oy ja Turun Tunnin Juna Oy. Suomen valtion osuus kummassakin yhtiössä on 51 prosenttia.

Pekka Timonen toteaa: ”Suomi-radan hankeyhtiön perustaminen vahvistaa Lahden seudun kilpailukykyä ja vauhdittaa Radanvarren kehittämistä. Lahti saa Lentoradan myötä suoran ja nopean yhteyden Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja laajasti myös itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. ”

Suomi-rata on myös mainittu Lahden kaupungintalousarviossa yhtenä vahvuutena.

Raideliikenteeseen panostaminen on tärkeää. Itäradan suunnitelmissa Liikenne- ja viestintäministeriössä tuntuu olevan luotijunavaihe päällä. Täytyy toivoa ettei vauhtisokeus peitä ministeriön silmiä ratojen hyötylaskelmilta. Pelkästään ideologisista motiiveista kumpuavat päätökset tuppaavat epäonnistumaan.

Sauli Hirvonen

Julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2020

Tr1 1047 lähti Lahdesta

Tavarajunaveturi Tr1 1047 (”Risto”) kunnostettiin liikuteltavaksi muistomerkkiveturiksi lahtelaisten rautatieharrastajien toimesta ja luovutettiin Lahden kaupungille loppuvuodesta 1990. Veturin omisti VR, jolta se siirtyi hiljattain uudelle omistajalle ja edessä oli siis muutto uudelle paikkakunnalle. Siirron suoritti keskiviikkona 16.9.2020 Haapamäen museoveturiyhdistys veturinaan Dv16, museoveturi sekin. Risto hinattiin ensin Hyvinkäälle, josta se myöhemmin siirrettäisiin Lohjalle.

Talkoolaisten kunnostama höyryveturi oli viettänyt viimeiset viisitoista vuotta vanhan varikon raiteella. Ennen sitä veturi oli ollut Lahden rautatieaseman edustalla. Varikolla se kylkiinsä saanut töhryjä, mutta oli ikäänsä ja olosuhteisiinsa nähden tyydyttävässä kunnossa.

HMVY:n Dv16-veturi valmiina Riston siirtoon Lahden Mytäjäisistä, Hyvinkään kautta Lohjalle. Muistomerkkiveturin uusi omistaja on juuri veturin alla tekemässä viimeisiä huoltoja ennen siirtoa.


Lahtelaisharrastajien viestiryhmässä sain tiedon kuvineen että Ristoa oltiin siirtämässä kyseisen keskiviikon iltana, joten töiden jälkeen ajoin varikon kautta. Tapasinkin paikalla uuden omistajan, joka teki veturin siirtoon liittyviä huoltotöitä. Vaihdoimme muutaman sanasen ja toivottelin turvallista matkaa.

Lisätietoja Risto-veturista Topparoikan sivuilla. Kuva ja keskustelua siirrosta myös Vaunut.org-sivustolla.



Rautateiden Lahti -näyttely

Lahden pääkirjaston aulassa avautuu syyskuussa Rautateiden Lahti -näyttely. Aulan sermeissä esitellään Lahden rautateitä, rautatiekulttuuria ja rautatieharrastamisen eri muotoja.
Lisäksi vitriineissä on esillä Esko Nikkasen ja Sauli Hirvosen rakentamia pienoisrautateitä. Nikkanen on keskittynyt paikallisiin rakennuksiin ja miljöihin, Hirvonen ulkolaisiin dioraamoihin.

Näyttely kestää syyskuun loppuun asti ja se toteutetaan yhteistyössä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n, Lahti-Seura ry:n ja tulipyörä.fi:n kanssa.


Näyttelyn julisteet/tekstit: Sauli Hirvonen
Työryhmä: Esko Nikkanen (pienoisrautatiet), Jonne Seppänen (Heinolan rata -kooste), Mari Lakka, Tomi Hämäläinen ja Eeva Rajaharju.
Valokuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, Lahden kaupunkiympäristö, Sauli Hirvonen ja Ilona Reiniharju. 

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on RautateidenLahti_juliste-723x1024.jpg


Rautateiden Lahti -näyttely pääkirjaston aulassa 1.-30.9.
Katso näyttelyn esittelyvideo.

Lisätietoja: sauli.hirvonen@gmail.com