Rautatiepäivä

Vierumäen nostalginen rautatiemiljöö tarjoaa vuosittain komeat puitteet koko kylän kesätapahtumalle. Rautatiepäivä muodostuu Heinolan radalla kulkevan museojunan ympärille, ja ”paikallisliikennettä”  hoidetaan myös museobusseilla. Lisäksi ohjelmassa mm. museoajoneuvojen ja -rautatiekaluston esittelyjä, resiina-ajelua ja elävää musiikkia. Makasiinissa palvelee Topparoikka ry:n ylläpitämä kahvila. Tapahtuman jälkeen on mahdollisuus saunoa ratavartijantuvan ulkosaunassa.

Tapahtuma-alueelle on aina vapaa pääsy. Museojuniin myydään liput junassa tai aseman lipunmyynnistä tapahtumapäivänä. 

Järjestäjälle kannattaa ilmoittautua tapahtumaan mukaan, jos omistaa vanhan auton, työkoneen, maamoottorin tai jos yhdistys haluaa esitellä toimintaansa. Tapahtumaan voi tulla myös myymään tavaraa peräkonttikirppis-tyyliin. Omaa osaamistakin voi tarjota, jos osaa soittaa tai laulaa tai muuten esiintynä. Mukaan voi ilmottautua Topparoikan sivuilla.

Rautatiepäivän taustaa

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n toimitilat sijaitsivat vuosina 1990-2011 Mytäjäisten vuonna 1957 valmistuneessa punatiilisessä vesitornissa. VR:n käytössä ollut varikkoalue toimi hyvin myös rautatieharrastamiseen, mm. erilaisen museojunakaluston kunnostukseen ja ylläpitoon.

Rautatiepäivä sai alkunsa vuonna 2006, kun Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry järjesti Lahden veturivarikolla Avoimet ovet -nimisen tapahtuman. Se oli yleisölle avoin tapahtuma, joka houkutteli rautateistä kiinnostunut väkeä runsaasti paikalle. Etelä-Suomen Sanomat teki ison jutun tapahtumasta. Harrastajan raportti on luettavissa tämän sivun lopussa.

Vuonna 2007 tapahtuma järjestettiin Lahden Rautatiepäivä -nimellä. Ohjelmisto laajennettiin ja yhdistys mm. järjesti tapahtuman vetonaulaksi Ukko-Pekka-höyryjunan. Tapahtumaan saapunut Ukko-Pekka oli ensimmäinen oikorataa pitkin kulkenut museojuna Helsingistä Lahteen ja Mytäisten varikolle. Mäntsälässä Ukko-Pekkaa oli vastaanottamassa valtaisa ihmisjoukko ja Lahdessa yhdistys järjesti soittokunnan juhlistamaan historiallista museojunatapahtumaa. Rautatieharrastaja Markku Meriluoto piti tilaisuudessa puheen.
Mediat kuten Helsingin Sanomat ja paikallislehdet kirjoittivat museojunamatkasta ja Rautatiepäivästä.

Samalla alkoi katkeamaton jokakesäinen museojunaliikenne Lahdessa, joka on kestänyt aina tähän päivään asti.

Tapahtuma pidettiin seuraavinakin vuosina ja sen ohjelmisto monipuolistui. Vuonna 2008 alueelle saatiin peräti kaksi eri höyryjunaa (Ukko-Pekka ja Pikku-Jumbo) ja vuonna 2009 Heinolaan ajettiin kaksi loppuunmyytyä junaa.

Junakaluston – höyryn ja dieselin – lisäksi tapahtumissa vieraili mobilisteja ja muunlaista moottorivempelettä. Tapahtumissa oli tietysti aina kahvio sekä erilaista kulttuuritarjontaa, mm. elävää musiikkia, näytelmä, valokuva- ja pienoismallinäyttelyt, Ei-lähiliikennevaunussa mm. järjestettiin rautatieaiheisia lyhytdokumenttinäytöksiä. Puksu-katujuna kuljetti väkeä varikon ja keskustan välillä. Joka tapahtumasta varikolle muodostui todellinen hyvänmielen kansanjuhla, onneksi hyvässä säässä.
Vuosina 2006-2009 neljässä tapahtumassa kävi varmasti useampi tuhat kävijää. Kävijät lienevät pääasiassa olleet lahtelaisia, mutta osa oli myös ns. junantuomia. Ainakin tapahtuma houkutteli rautatieharrastajia ihmettelemään varikon tarjontaa.
Monipuolinen ohjelmisto syntyi talkoilla Topparoikka-yhdistyksen toimesta, yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kesän 2009 Rautatiepäivä oli viimeinen Rautatiepäivä Lahdessa, sillä varikkoalue oli myynnissä ja sen tulevaisuus epävarma. Riskiä tapahtuman mahdollisesta peruuntumisesta ei haluttu ottaa.

Lopulta yhdistys joutui muuttamaan varikolta kesällä 2011. Neljä vuotta myöhemmin yhdistyksen muutettua Lahdesta Vierumäen rautatatieasemalle, kesällä 2016 käynnistettiin Rautatiepäivä uudelleen Heinolan rautatien varrella.
Ohjelmisto on pysynyt samanlaisena kuin Lahdessa ja tapahtuma järjestetään edelleen tyylikkäässä rautatiemiljöössä. Tapahtuma on vakiintunut jokakesäiseksi (poikkeuksena v. 2020, jolloin tapahtumaa ei järjestetty) kylän vetonaulaksi, joka houkuttelee kävijöitä kauempaakin.

Lisää aiheesta:
Vierumäen rautatiepäivä (virallinen sivu)
Vierumäen rautatiepäivä 24.7.2017

Höyryllä Heinolaan ja Vierumäellä rautatiepäivä 22.3.2017
Rautatiepäivä lauantaina 2.6.2009

Lahden Rautatiepäivä kesäkuun alussa 14.5.2008


Avoimet Ovet
(Sauli Hirvonen, 10.6.2006)

Lahden rautatieharrastajat TOPPAROIKKA ry. järjesti lauantaina 10.6. koko kansalle avoimet ovet Lahden vanhalla varikolla sijaitsevassa vesitornissa. Kaunis kesäpäivä houkutteli väkeä runsaasti paikalle. Suoraan sanottuna päivä oli todellinen menestys, joka yllätti järjestäjät täysin. Suurin ihmisryntäys aamulla pisti topparoikkalaisille luun kurkkuun, mutta ”alkujärkytyksen” jälkeen, jokainen talkoolainen, kiireestä huolimatta täytti paikkansa. Talkoohengessä pystytetty avoimet ovet vaati, etenkin viimeisellä viikolla lujaa sitoutumista tapahtuman kunnialliseen läpiviemiseen.

Tapahtuman markkinointia ei haluttu jättää pelkästään nettisivuihin ja satunnaisiin kaupungille liimailtuihin julisteisiin, vaan tapahtumasta haluttiin tiedottaa suurempien ihmismassojen tietoisuuteen. Ennakkojuttuja julkaistiin muutamissa paikallisissa lehdissä sekä radiohaastattelun muodossa. Median ennakkokiinnostus oli kiitettävää, kun otetaan huomiota, että kyseessä oli ensimmäiset avoimet ovet nykymuodossaan.

Mitä varikolla oli sitten tarjolla? Tapahtuma tarjosi rautateistä kiinnostuneille vuonna 1951 valmistuneen Risto-veturin, joka oli suuren huomion kohteena. Kamerat piirittivät veturivanhusta. Näyttelytilat oli rakenneltu museoliikenteeseen kunnostetussa lähiliikennevaunuun Ei:n sekä tornin kolmanteen kerrokseen.

Yksi vetonauloista oli resiina-ajelu. Erityisesti kaikenlainen toiminta, koskettelu ja kokeileminen oli suuressa suosiossa. Ihmiset haluavat osallistua. Eräänläisena bonuksena tapahtumapaikalla vieraili toistakymmentä eri-ikäistä ja -merkkistä museoautoa, jotka keräsivät ihailevia katseita. Mukava lisä rautateiden joukkoon. Monet kehuivat ääneen (lahtelaiset!?!?) maanläheistä järjestelyjä ja hyvää palvelua, eikä siihen välttämättä tarvittu sen suurempia taikatemppuja kuin kuppi kahvia, ehkä makkara sekä mukavaa jutustelua rautateistä, tai ihan mistä vain. Tämänkaltaiselle kohtaamiselle on nykyisessä hektisessä ja alati muuttuvassa, kiireen täyttämässä elossa tilausta. Tunnelma oli välitön ja rento sekä ihmiset vilpittömästi hyväntuulisia. Monet kävijöistä kertoivat avoimeisesti omista kokemuksistaan rauteteista, jotka rikastuttivat myös järjestäjien ajatuksia rautateiden historiasta ja kulttuurista.

Moni topparoikkalainen ”asiantuntija” joutuikin koville asiantuntevista kysymyksistä ja tiedusteluista. Ilahduttavinta oli nähdä useat sukupolvet riemastuneina samojen asioiden äärellä. Rautatiet yhdistävät ihmiset, sekä konkreettisesti ja henkisellä tasolla. Päivän päätyttyä topparoikkalaiset olivat helteen ja tohinan uuvuttamia, mutta silti yhtä hymyä. Muuta ei voinut onnistuneen päivän jälkeen todeta kuin että nykymuotoiset avoimet ovet saannee jatkoa ensi vuonna. Mitä silloin? Se selvinnee ajallaan…