Sivun päivitykset / uutiset
24.4. Tapahtumat-sivulle lisätty uusia alasivuja
7.4. Uusi video Rata
13.3.2024 Liikennemerkkejä Lahdessa -valokuvakirja on julkaistu.
13.3. Uusi pienoisrautatiedioraama lisätty.
19.10. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry järjestää Lahden pääkirjaston aulassa joulukuussa 2023 näyttelyn Mukkulan radasta. Lisätietoja myöhemmin.
14.10. Lisätty kuvia tulipyora.fi-Instagram-tilille
18.8. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry osallistuu lauantaina 2.9. Lahden yhteiskoulussa järjestettävään Lahden Pienoismallinäyttelyyn. Mukana on yhdistyksen pienoisrautateitä sekä pienoisrautatieharrastajien Esko Nikkasen ja Sauli Hirvosen rakentamia pienoismalleja ja dioraamoja.
30.7. Tasoristeyksiä / Crossing roads -Facebook-ryhmään lisätty uusia kuvia
16.7. Uusi video LW-kanavalla
16.7. Tasoristeyksiä / Crossing roads -Facebook-ryhmään lisätty uusia kuvia
7.7. Tasoristeyksiä / Crossing roads -Facebook-ryhmään lisätty uusia kuvia
2.7. Rautatieharrastamiskuulumisia (sis. videoita) (Lahen Lehti)
21.5. Päivitetty ”Street running” Lahdessa -artikkelia
18.5. Päivitetty sivua Museojunanvaunu satamaan
16.5. Lisätty kuvia tulipyora.fi-Instagram-tilille
20.1.2023 Lisätty kuvia tulipyora.fi-Instagram-tilille
9.10. Lisätty uusi pienoisrautatie
16./21./26.9. Lisätty kuvia tulipyora.fi-Instagram-tilille
19.7. Tasoristeyksiä / Crossing roads -Facebook-ryhmään lisätty uusia kuvia (linkit oikealla)
5.6. Lisätty tuleva kirja kohtaan Julkaisut
4.6. Uusi kuva tulipyora.fi-Instagram-tilillä
30.5. Artikkeli lisätty
26.5. Artikkeli lisätty
20.5. Uusi video LW-kanavalla
2.4. Uusi video LW-kanavalla
21.3.2022 Teitä ja rautateitä -artikkeli lisätty
15.11. Uusi dioraama sivulla Pienoisrautatiet
16.10. Uusi dioraama sivulla Pienoisrautatiet
24.7. Lisätty vuosilukuja
24.6. tulipyörä.fi-Instagram-tili on avattu
10.6. Lisätty sivu Tiet. Tietoa teistä, väylistä ja muusta ajoneuvoliikenteestä
14.3. Päivitetty sivu Pienoisrautatiet
22.2. Lahtiwoodin YouTube-kanavalle päivitetty rautatieaiheinen video
8.2. Päivitetty sivu Pienoisrautatiet
21.1.2021 Päivitetty sivu Pienoisrautatiet ja Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (6)
4.12. Lisätty kohtaan Paikat ja käsitteet > Rautatiet muokkaavat Lahtea > Paikannimistöä ja Vuosilukuja
22.11. Lahtiwoodin Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (5)
15.11. Pienoisrautatiet-sivulle on lisätty uusi pienoisrautatie
1.11. Lahtiwoodin Youtube-kanavalle lisätty Asiaa pienoisrautateistä (4)
Lahti heräsi kiskoliikenteelle (päiv. 9.12.2023)
Lahden kylä sai rautatiensä 1869 kun Riihimäki-Pietari radan osuus Riihimäeltä valmistui. Samalla rakennettiin Vesijärven satama ja sille rautatie sekä rannan teollisuuslaitoksille. Kauppalan sijainti houkutti yrittäjiä, ja vuonna 1900 avattiin yksityinen kapearaiteinen rautatie Niemen satamasta Loviisan Valkoon. Näin Lahti sai ”oman” merisataman. Heinolaan johtavasta radasta väännettiin vuosikymmeniä; päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1909, mutta rakentaminen alkoi vasta vuonna 1928 ja valmista tuli vuonna 1932. Lahdessa rautateiden rakentaminen jatkui 1950-luvun alussa ja vuonna 1953 valmistui kaupungin pohjoisosia halkova, pääasiassa Joutjokea seuraava nk. Mukkulan rata. Sen valmistuttua Lahti oli rautateiden ympäröimä eikä kaupungin keskustaan päässyt ylittämättä tai alittamatta rautatietä.
Vuonna 1958 Loviisan rautatien omistus siirtyi valtiolle ja vuonna 1960 purettiin kapearaiteinen rautatie Lahden keskustassa ja samalla rata muutettiin leveäraiteiseksi Lotilasta Loviisaan.
Vesijärven sataman teollisuuslaitokset väistyivät viimeistään 1990-luvun alussa uuden asuinalueen tieltä. Rantaan syntyi uusi kaupunginosa ja satamasta muodostui ”lahtelaisten olohuone” kahviloineen.
Satamarata purettiin Jalkanrannantieltä satamaan vuonna 1994 ja Jalkarannantieltä Salpausselänkadulle vuonna 2006.
Vuonna 2023 Mukkulan radan viimeinen käyttäjä Polttimo Oy muutti uuteen tuotantolaitokseensa Kujalaan, joten rata suljettiin liikenteeltä.
Pikaraitiotiesuunnitelma
Vielä 1990-luvulla Lahden kaupungin runsaat teollisuusraiteet sekä laajemmin seudun rautatiet tarjosiavat oikein hyviä kohteita aloittelevalle rautatieharrastajalle. Teollisuuskaupungissa oli hyvät puitteet rautatieinfran tutkimiselle. Sen myöten heräsi ajatus hyödyntää rataverkkoa myös muuhun tarkoitukseen. Teollisuustoiminta oli murroksessa, joka heijastui myös ratojen käyttöön: kuljetukset olivat hyvin pitkälti siirtyneet maanteille ja ra
Muutaman vuoden tutkimisen jälkeen julkaisin vuonna 2007 suunnitelman pikaraitiotiestä Lahden seudulla, jossa esittelin pikaraitiolinjoja (joka sis. mm. duoraitiovaunumallin) hyödyntämisestä Heinolan ja Orimattilan radoilla sekä Lahden sisäisessä liikenteessä. Päivitin suunnitelmaan vuosina 2017 ja 2018 ja samalla laajensin sitä. Sarjan osat ovat luettavissa yhteenvetoa lukuunottamatta Johdanto-sivulta alkaen.
Vuonna 2007 maailmalla, pääasiassa Euroopassa elettiin raitioteiden uutta tulemista. Suomessa tuolloin oli vasta alustavia suunnitelmia, muttei juurikaan mitään konkreettista. Suurta julkista keskustelua en muista havainneeni.
Tampere oli uusista hankkeista ensimmäisinä liikkeellä. Kaupunki suunnitteli omaa raitiotieverkkoaan, joka olisi pohjautunut rautatien rataverkkoon. Lpulta rautateistä erilliseen verkostoon, joka oli raideleveydeltään 1435 mm.
Espookin sai raitiotielinjan, kun 25 km pitkä Raidejokeri avattiin vuonna 2023 Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Raideleveys on 1000 mm, sama kuin Helsingissä.
Vantaalla on tehty päätös pikaraitiotiestä. Rakentaminen alkaa v. 2024 ja liikennöinti v. 2029. Vantaan ratikka käyttäisi myös 1000 mm raideleveyttä.
Vuonna 1977 raitiotiensä purkanut Turkukin on pohtinut uuden raitiotielinjaston rakentamista. Lopullisia päätöksiä on luvassa. Turkuun ei ole toistaiseksi saatu saatiin sentään funikylääri. Lahteenkin oli raitiotietä suunniteltu ainakin vuosina 1907 ja 1919.
Lahdessa haluttiin hyödyntää matkustajaliikenteessä satamarataa ja Mukkulan rautatietä jo 1990-luvulla, puhuttiin kaupunkia kiertävästä ympyräradasta. Pro Sibeliusrata -hanke käynnistyi vuoden 1994 jälkeen, kun suojeltu satamarautatie oli purettu Vesijärven aseman edustalta. Hanketta oli käynnistämässä mm. lahtelainen rautatieharrastaja Markku Meriluoto sekä muita Lahden rautatieharrastajien aktiiveja. Itse olen osallistunut hankkeeseen laatimalla suunnitelmista yhteenvedon, jota on aika-ajoin päivitetty. Hanke ei ole raitiotie vaan nojaa rautateihin.
Vuonna 2018 julkaisin 30-vuotiaan Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n juhlavuoden innoittamana rautatieharrastajan näkökulmasta, siitä millä tavoin kaupunki voisi huomioida rautateiden merkityksen Lahden kehitykselle. Esittelen artikkelissa ”Rautatiekulttuurin vaalimista” kolme toimenpide-ehdotusta, ja toivotaan että joku niistä kantaisi hedelmää. Artikkeli ja paljon muuta rautateihin liittyvää on luettavissa tulipyörä.fi-sivustollani.
Olen myös kirjoittanut ratapohjista ja niiden hyödyntämisessä pyöräilyverkoston rakentamisessa. Hyvänä esimerkkinä on mm. Helsingissä Länsisatamaan johtaneen rautatien ratapohja, johon muodostui pyörätie Baana.
Lahti ja Lahden seutu teettää selvityksen
Lahden kaupunki ja ympäristökunnat heräsivät vihdoin seudun vähäliikenteisten rautateiden tarjoamaan mahdollisuuteen vuonna 2018. Kaupunki tiedotti selvityksen teetättämisesti 5.11.2018 julkaistussa viranhaltijapäätöksessä.
Selvityksen duoraitiotiejärjestelmän mahdollisuuksista Päijät-Hämeessä tilasivat Heinolan, Lahden ja Orimattilan kaupungit sekä Uudenmaan ELY-keskus Proxion Oy:ltä. Päijät-Hämeen liitto osallistui työn ohjausryhmään.
Viranhaltijapäätös on ladattavissa pdf-muodossa nimellä Duoraitiotie. Siinä todetaan mm. seuraavaa:
”Heinola-Lahti-Loviisa –rataosuus on vähällä käytöllä ja radan kapasiteetti mahdollistaisi henkilöliikenteen liikennöinnin Heinolan ja Orimattilan suuntiin. Raideliikenteen tehostamisella voisi olla positiivinen vaikutus Lahden kaupunkiseudun ja koko Päijät-Hämeen maakunnan kehittämisen kannalta.
Duoraitioliikenteen perusselvityksessä selvitetään seudullisen duoraitioliikenteen mahdollisuudet Heinola-Lahti-Orimattila –välillä olemassa olevaan rataverkkoon tukeutuen. Lisäksi selvitetään alustavasti mahdollisuuksia laajentaa raitiotietä Lahden kaupunkialueelle.Selvityksen kokonaishinta on 36 000 euroa (alv 0%), Lahden kaupungin osuus on 10 000€ (alv 0%).”
Vihdoin siis Lahden seudullakin herättiin kiskoliikenteen mahdollisuuksiin. Viranhaltijapäätöksen jälkeen lähetin onnittelut sähköpostitse kaupungin edustajalle sekä lisätietoa omasta suunnitelmasta (mitään kommenttia/vastausta en saanut).
Selvitys Lahden seudun duoraitioliikenteesta valmistui elokuussa 2019. Selvitys on ansiokas ja kiinnostava: ammattilaisten tekemänä, kertoen taustoista ja hankkeesta oleellisen tiivistetysti, selvittäen karkeasti duoraitiotieverkoston infrastruktuuriin, liikennemääriin, lupakysymykset, hallinnon sekä liikennöintiin liittyvät kustannukset. Silti julkaistu yleissuunnitelma noudattelee pääpiirteissään tekemääni pikaraitiosuunnitelmaa vuodelta 2007. Raportti sisältää paljon yhtäläisyyksiä ja samoja painotuksia mitä omassa visiossani esitän.
Tärkeää on, että nyt seudun kaupunkien virallisetkin tahot saaneet mustaa valkoiselle ja
kiskoliikenteestä keskusteleminen voi jatkua. Julkaistu raportti on tärkeä ylipäänsä seudullisen joukkoliikenteen kehittämisen kannalta, mihin tahansa suuntaa sitä halutaan viedä.
Lue:
– Duoraitioliikenteen mahdollisuudet – Heinolan, Lahden ja Orimattilan duoraitioselvitys 2019 > PDF (Proxion Oy, 2019)
– Pikaraitiotie Lahteen > Johdanto (Sauli Hirvonen, 2007/2017-2018)
Artikkeli julkaistu alun perin Lahen Lehessä 8.11.2018, päivitetty 13.8.2019, 22.10.2022 ja 9.12.2023
Mukkulan rata -näyttely pääkirjastossa
Lahden pääkirjaston aulassa järjestetään 1.-29.12.2023 näyttely Mukkulan rautatie 1953-2023.
Näyttelyssä kerrotaan 70 vuotta käytössä olleesta nk. Mukkulan radasta, joka halkoo Lahden pohjoisia kaupungin osia. Teollisuuskäyttöön tarkoitettu rata erkaantuu vuonna 1932 valmistuneesta Heinolan rautatiestä Joutjärven kaupunginosassa. Rata avattiin liikenteelle virallisesti 1. helmikuuta 1954.
Radan käyttö päättyi vuonna 2022 ja se suljettiin alkuvuodesta 2023. Radan toistaiseksi viimeinen käyttäjä oli Polttimo-yhtiöt. Radalle ei viimeisimmän tiedon mukaan ole tulossa uusia käyttäjiä.
Näyttelyn pääpaino on harrastajien ottamissa kuvissa. Vitriinissä on radan ratakaaviot vuosilta 1979 ja 1986. Niistä selviää hyvin minkälaisia teollisuutta tuolloin radan varrelle on muodostunut. Pistoraiteiden ja vaihteiden määrä kertoo että rataa on käyttänyt useat teollisuusyritykset ja -laitokset. Liikenteen vuoksi Mukkulaan rakennettiin myös useampi raiteinen ratapiha.
Lisäksi näyttelyssä kerrotaan Lahdesta Heinolaan johtavasta rautatiestä sekä seudun museojuna-ajoista, joita on järjestetty vuodesta 2007 lähtien joka kesä. Ajoja on ollut järjestämässä kuluvana vuonna 35 vuotta täyttänyt Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Yhdistys on myös näyttelyn järjestäjä. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Museojunalla Heinolaan ja tulipyörä.fi:n kanssa. Vuonna 2020 pääkirjastossa pidettiin samojen tahojen Rautateiden Lahti -näyttely, joka pureutui laajemmin Lahden rautateihin ja rautatieharrastamiseen. Tuolloin Pietarin rata täytti 150 vuotta.
Työryhmässä ovat Sauli Hirvonen, Jarno Piltti, Jarmo Hirviniemi ja Tomi Hämäläinen.
Lisätietoja sauli.hirvonen@gmail.com.
Alla vuonna 2013 höyryveturi Hr1 1009:n eli Ukko-Pekan keulasta kuvattu video näyttää koko radan aina Niemestä Salpausselän seisakkeelle saakka. Kuvaus Sauli Hirvonen ja Markus Lehtinen, editointi Sauli Hirvonen. Video on nähtävillä Lahtiwoodin Youtube-kanavalla, mistä löytyy muitakin rautatie- ja Lahti-aiheisia videoita.
Vaunu Vesijärven satamaan?
Helsingin Sanomat uutisoi 17.5.2023 Katajanokalle sijoitettavista junanvaunuista. Katajanokan satamaan oli rautatieliikennettä vuoteen 1980 saakka. Raiteet näkyvät
vanhatkartat.fi-sivuston vuoden 1979 kartassa, ja kuvia on nähtävillä mm. vaunut.org-sivustolla (hakusanalla Katajanokka). Nyt alueen rautatiehistoriaa halutaan tuoda esille asettamalla kiskojen päälle kolme vanhaa avovaunua terassikäyttöön.
Samaa olen ehdottanut Lahden satamaan jo aiemmin. Ehdotus on luettavissa tulipyörä.fi-sivustoltani. Totean siinä, että Lahdelle tärkeää teollisuus- ja rautatiehistoriaa voitaisiin tuoda esille sijoittamalla museotavaravaunu satamaan. Vaunu voisi olla esimerkiksi vanha (G-tunnuksellinen) umpitavaravaunu. Vaunu ei olisi pelkästään staattinen muistomerkki vaan sitä voitaisiin käyttää vaikkapa esiintymislavana sataman tapahtumissa tai muuna tilana.
Vaunu olisi konkreettinen muistutus Lahden kehitykseen vaikuttaneista seikoista kuten rannan teollisuudesta, itse satamasta ja sinne johtaneesta rautatiestä. Lisäksi puinen junanvaunu sopisi hyvin koko satama-alueen puuteollisuushistoriaan ja tavaravaunu tukisi myös ranta-alueen teollisuusrakennusten historiaa sekä niiden uudelleenkäyttöä.
Kuvan vaunun omistaa Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry.
Lahden sataman suojeltu rautatie purettiin vuonna 1994 Jalkarannantieltä saakka
Vuoden 1992 kartassa se vielä näkyy pistoraiteineen.
Komeita punatiilirakennuksia puusepäntehdasta, tulitikkutehdasta ja margariinitehdasta sekä lasitehtaan savupiippua lukuunottamatta kaikki muu on hävinnyt. Niemenkadun entinen paloasema on muistutuksena teollisuusajoista. Syksyllä 2022 ilmeni, että lasitehtaan savupiipun olemassaolo on uhattunu. Totesin Hollolan Lahti -lehden 1/2023 pääkirjoituksessa:
”Kuten viime pääkirjoituksessa kirjoitin, Lahden sataman viimeisiä teollisuusajan merkkejä ovat punatiilinen puusepäntehdas sekä lasitehtaan vanha piippu, joka on rakennettu vuonna 1954. Kaikki muu Ankkurinkadun/Satamakadun ja järven väliltä on purettu, asemarakennusta ja makasiinia lukuunottamatta. Lasitehtaan piipun kunto vaatii sen purkamista tai korjaamista. Rakennusvalvonta ei antanut omistajalle aiemmin lupaa piipun purkamiseen. Ankkurin piippu on tärkeä symboliarvo koko Lahdelle: Onhan koko savupiipputeollisuudella ollut suuri merkitys Lahden kehitykselle, ja sitä kautta se on myös lahtelaisen identiteetin peruspalikoita. Savupiiput olivat myös Werner von Hausenin kaupungin vaakunaehdotuksen aiheena vuonna 1910.”
Laituri viidennelle raiteelle?
Lahden rautatieaseman laitureiden numerointi on järjestetty niin, että asemaa lähin laituri on neljä ja kauimmaisin yksi. Lähimpänä asemarakennusta on viitosraite, joka on virallisesti raide numero 705. Radalla kulkee pääasiassa tavararatapihan junat, ykkönen ja nelonen ovat pitkille kaukojunille sekä sitä käyttävät junat, jotka ajavat Lahden läpi. Lyhyemmät laiturit 2 ja 3 ovat lähijunille.
Nykyiset laiturijärjestelyt ovat vuodelta 2006, jolloin ne valmistuivat oikoradan rakentamisen ja ratapiharemontin yhteydessä. Ennen remonttia laiturin eteläisen laiturin puolelta kulki kaksi raidetta, joista toinen oli ohitusraide. Jossakin vaiheessa asema-alueen kulki kuudeskin raide, mutta se lienee poistettu joskus 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.
Kuva: Suomen Rautatiemuseon valokuvakokoelma
Asemalaitureiden turvallisuus parani, kun vuonna 1974 aseman raiteet ylittävät laituripolut korvattiin alikulkutunneleilla. Vihdinpolun puolen päähän tunneli rakennettiin 1979 aikana. Vielä nykyäänkin siellä on laituripolut, mutta kulku Askonkadulle estettiin pari vuotta sitten portilla. Kulku tapahtuu jalan alikulun kautta.
Sähköratavika
Lahden ratapihalla sattui rautatien sähköratavaurio torstaina 14.7., jonka vuoksi kaukojunat ja lähijunat eivät pysty pysähtymään Lahden asemalla. Tarkempaa tietoa viasta en löytänyt. En tiedä liittyykö tähän tapaukseen, mutta käsittääkseni helteillä ajolangat voivat kärsiä lämpölaajenemisen tuomista haasteista.
Joka tapauksessa vika esti matkustajajunien pääsyn Lahden asemalle, sillä junat seisoivat asemalla. Lähimmät (pääte)asemat olivat Hennassa, Herralassa ja Villähteellä, joista matkustajat kuljetettiin bussilla Lahteen. Junat pääsivät ainoastaan ajamaan Lahden läpi vitosraiteen eli raiteen 705 kautta (katso video ohiajosta). Vika saatiin korjattua seuraavana päivänä.
Miksei siis ”vitosraiteelle” voisi rakentaa varalaituria? Aseman raiteiden muutostöiden ja oikoradan rakentamisen yhteydessä kyseltiin, voisiko raiteiden numerointia kääntää niin, että lähimmältä eli ykkösraiteelta voisi nousta suoraan junaan. Asia ei saanut kannatusta, sillä tavararatapihan liikenne koettiin häiriintyvän liiaksi.
Asiassa painoi myös turvallisuus. Tällä hetkellä radan varressa kulkee huonokuntoinen kevyen liikenteen väylä, jonka erottaa radasta aita. Jos aita poistuu ja radan varteen rakennetaan laituri, on tärkeää tehdä se selväksi että kulkija liikkuu laiturialueella. Aita siirrettäisiin joka tapauksessa vitos- ja nelosraiteiden väliin estämään luvattomia radan ylityksiä.
Asemalaitureilla ohiajavista junista varoitetaan kuulutuksin. Tosin joskus kuulutukset tulevat turhan aikaisin tai vasta sitten, kun juna on jo ohittanut aseman. Läpiajavat junat kulkevat raiteiden 1 ja 4 kautta, usein 60 km/h.
Tavararatapihan liikenne on vähentynyt huippuvuosista ja aika ajoin ratapihan siirtoakin on väläytelty asuinrakentamisen tieltä. Raidetta 705 käyttää tavarajunat, jotka ajavat Kouvolan suunnasta ratapihalla sekä ratapihalta Heinolaan ja Loviisaan. Viimeistään mahdollisen ratapihan siirron yhteydessä matkustajalaiturin rakentamista voisi tosissaan harkita.
Hennalaan ja Kujalaan laiturit?
Hennalassa oli seisake 1990-luvun alkuun saakka, mikä näkyy vuoden 1986 Lahden kaupungin karttapalvelun ilmakuvassa. Seisakkeen tai laiturin palauttaminen on noussut esille silloin tällöin, mutta mitään konkreettisia päätöksiä puoleen ja toiseen ei ole tehty.
Radan ylittävä tasoristeys oli suoraan edessä, seisakelaituri sijaitsi kuvassa oikealle.
Myös Kujalaan sijoitettavasta matkustajalaiturista on ollut joitakin ideoita. Se ilmeisesti tulisi Kujalankadun sillan tienoille. Laituri palvelisi mm. Kujalaan muodostunutta ja edelleen rakenteilla olevaa suurta yrityskeskittymää ja sen työntekijöitä.
Hennalan ja Kujalan pysäkit parantaisivat entisestään raideliikenteen saatavuutta Lahden seudulla.
”Street running” Lahdessa
Otsikolla ei viitata juoksukilpailuihin vaan sitä käytetään rautatieliikenteen yhteydessä, ja oikeastaan se on myös kutsumanimi eräälle rautatieharrastamisen muodolle.
Kuten sanottu, rautatiet tarjoavat laajan skaalan erilaisia harrastamisen muotoja. Yksi tällainen on Pohjois-Amerikassa (Yhdysvalloissa) pääasiassa vaikuttava ns. ”street running” -ilmiö. Sillä tarkoitetaan kadulle tai katutilaan rakennettua rautatietä, jossa junat kulkevat muun liikenteen seassa. Ilmiö tuntuu kiinnostavan alan harrastajia, niin myös minua. Jostain syystä aihe on kiinnostava ja Facebookiin on perustettu harrastusta varten ”American street running” -ryhmä. Olen julkaissut siellä tässäkin jutussa olevat kuvat Lahden Niemestä. Lisäksi YouTubesta löytää runsaasti aiheeseen liittyviä videoita. ”Street running” on myös pienoisrautatiedioraamassani, johon olen rakentanut rautatien teollisuusalueella sijaitsevalle kadulle. Alla kuva.
Suomessa street running -termille ei ole oikein selvää suomenkielistä vastinetta, sillä ilmiö on Suomessa harvinainen. Sanayhdistelmä voisi kääntyä esimerkiksi muotoon ”kadulla kulkevat junat” tai lyhyemmin ”katurautatie”. ”Katujunasta” tulee mieleen traktori, joka on naamioitu veturiksi, jonka perässä on kumipyöräisiä vaunuja kuten Lahden Puksu. Esimerkiksi ”katurata” tai ”katuajo” viittaavat enemmän moottoriurheiluun.
Suomessa katutilassa olleita ja osittain katuja pitkin kulkevia rautateitä on ollut Helsingissä ainakin Katajanokalla, Sörnäisissä ja Ruoholahdessa. Esimerkiksi Helsingin Kauppatoria halkoi Katajanokan satamaan johtanut rautatie. Siitä on vielä pieni pätkä nähtävillä. Viimeiset tällaiset teollisuusradat purettiin viimeistään 1990-luvun aikana. Suomessa on ollut yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja, jossa autot ja junat käyttivät sillan samaa kantta. Tietenkin eri aikaa, niin että autot väistivät junaa.
En ole varma miksi juuri Yhdysvalloissa ilmiö on vahva. Luultavasti siihen on useita syitä. Ehkä siksi että siellä on leveät kadut. Monesti teollisuutta muodostuu jo rakennetun ympäristön sisälle, joten radat täytyy rakentaa katuja pitkin. Ehkä yksityisten maanomistajien oikeuksilla on vaikutuksia ratojen rakentamiseen? Vaikea sanoa.
Niemen raiteet
Lahdessa lähelle ”street running” -ilmiötä päästään Niemenkadulla. Kadun ylittää kolmet raiteet (Kuva 1), joista kaksi menevät polttimolle. Kolmas eli pisin raide on entisen vaneritehtaan raide ja se kulkee Niemenkadun lisäksi Tervatehtaankadun yli. Rata kulki vaneritehtaan lastauslaiturille.
Aiemmin Niemenkadun ylitti viisi raideparia, joista kaksi on purettu vuosikymmeniä sitten. Toinen meni vaneritehtaan tontille ja toinen jatkui Niemenkatua ja rantaa seuraten Rauma-Repolan tehtaille sekä aivan Lahden keskustaan Rauten tontille. Nykyisin raiteista vain yksi on käytössä, Polttimon tehtaan sisäpihalle vievä, jossa lastataan mallasohraa Venäjälle vietäväksi. Sodan takia kuljetukset ovat toistaiseksi jäissä ja vuonna 2023 tehdas siirtyy Kujalan, joten rautatiekuljetukset Niemeen loppuvat. Polttimon toinen raide ollut viljan tuontia varten, mutta sittemmin kaikki vilja on kulkenut rekkakuljetuksin.
Kolmas raide (Kuva 2 ja kuva 3) on ollut UPM-Kymmenen vaneritehtaan (v. 1925-70 Fennia Vaneri Oy) lastauslaiturit.
Tehdasrakennukset purettiin muutama vuosi sitten uuden asuinalueen tieltä. Rata kulkee edelleen aivan UPM Biocompositesen toimistorakennuksen editse päättyen hiekkakenttään.
En usko että edellämainittu ”street running” -aihe sinänsä on monellekaan kiinnostava. Laajemmassa kontekstissa Niemenkadun seutu ja sen varrella olevat rakennukset ja väylät liittyvät lahtelaiseen rautatie- ja teollisuushistoriaan. Alue tullee muuttumaan radikaalisti ja teollisuuden ja rautatien merkit tulevat häviämään.
Mukkulanrata otettiin käyttöön vuonna 1954 ja todennäköisesti sen käyttö loppuu vuonna 2023. Radan ainoa käyttäjä Wiking Malt siirtyy ensi vuonna uusiin tiloihin Kujalaan ja alueelta puretaan lähes kaikki teollisuusrakennukset asuinrakennusten tieltä.
Todennäköisesti Mukkulanrata ensin suljetaan (viimeistään vuonna 2023) ja lopulta puretaan sekä luultavasti muutetaan kevyen liikenteen väyläksi. Nyt on viimeisiä hetkiä käydä tallentamassa katoavaa teollisuushistoriaa. Radan viimeisten vuosien tallentamisessa on erityisesti kunnostautunut lahtelaisharrastaja Jarno Piltti, jonka kuvia vaunut.org-sivustolla.
Teivaan voimalaitoksen raide
Aiemmin Lahdessa on ollut useita satoja metrejä asfaltissa kulkevaa rautatietä. Vesijärven satamaan johtavan rautatien varteen valmistui 1960-luvun lopulla Teivaanmäen voimalaitos. Se käytti mm. polttoöljyä, jonka purkua varten laitoksen yhteyteen rakennettin öljynpurkuhalli. Halliin rakennettiin raiteet, jonka vaihde sijoitettiin Salpausselän seisakkeen jälkeen (kuva 4). Vuonna 1981 valmistui urheilukeskukseen Suurhalli ja sille paikoitusalue. Koska rautatiekuljetuksia piti jatkaa, parkkipaikkaa jäi halkomaan voimalaitoksen pistoraide. Lahden karttapalvelun ilmakuvassa vuodelta 1986 näkyy kuinka raide kulkee autoja täynnä olevan parkkipaikan keskeltä. Rataa kulki asfaltissa lähes 300 metriä, johon sisältyi kaksi tasoristeystä, Salpausseläntiellä sekä Teivaalaan johtavan tiellä (nyk. Teivaankatu). Rata katkaistiin kun suurhallin jatkoksi alettiin rakentaa uutta messuhallia ennen 1990-luvun puoliväliä. Suurhallin lisäosa valmistui vuonna 1994. Halli on edelleen olemassa ja se on nähtävillä Google Street viewissä.
En tiedä kuinka paljon radalla oli liikennettä, enkä ole juurikaan kuvia nähnyt liikenteestä. Toukokuussa 1991 raiteella oli esiteltävänä Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n kunnostama muistomerkkiveturi ”Risto” eli Tr1 1047. Markku Meriluodon ottamassa kuvassa näkyy hyvin paikoitusalueen ruudut.
Kaikki alla olevat kuvat ovat elokuulta 2005. Nykyisin rata päättyy ennen Salpausselänkatua, ja kiskot on asfaltoitu Suurhallin paikoitusalueen alle.
Raiteiden välinen rako on täytetty kumitiivisteellä.
Artikkeli on julkaistu 30.5.2022, päivitetty 21.5.2023 – Teivaan voimalaitoksen raide
Liikennemerkkejä Lahdessa -kirja tulossa
Olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen liikennemerkeistä ja muista liikenteenohjaukseen liittyvistä merkeistä sekä katutyömaiden puomeista, varoitusvaloista yms., puhumattakaan tasoristeysten valoista yms. Kotini seinää koristaa mm. Väyläviraston Liikennemerkit-juliste. Liikennemerkkejä ja niiden sijoittelua Lahdessa esittelin aiemmin tässä Lahen Lehen jutussa. Nyt työn alla on kirja(nen) Lahden liikennemerkeistä, johon palaan tuonnempana.
Väyläviraston liikennemerkkivertailutaulussa on lueteltu käytössä olevat liikennemerkit ja vertailun vuoksi kannattaa tutustua Wikipedian luetteloon käytöstä poistetuista merkeistä. Se ei ole aivan täydellinen, mutta antaa hyvän kuvan siitä miten merkit ovat muuttuneet vuosien varrella. Viimeisin iso muutos merkkien kohdalla tapahtui 1.6.2020 kun uusi tieliikennelaki tuli voimaan. Vanhat merkit ovat tosin voimassa vielä 2030 asti. Sen sijaan keltaiset katumerkinnät on maalattava valkoisiksi tämän vuoden loppuun mennessä.
Liikennemerkeistä kiinnostunut kannattaa myös tutustua Olavi Pakarisen Tieopasteet kautta aikojen -kirjaan. Kirja on erinomainen perusteos liikennemerkkien kehityksestä.
Instagramissa on erinomainen vanhat_liikennemerkit-niminen tili, johon olen itsekin lähettänyt muutamia kuvia julkaistavaksi. Tein tilin taustahenkilöstä haastattelun Topparoikka-lehteen 1/2022, ja tulen julkaisemaan haastattelun lähiaikoina tulipyörä.fi-sivustollani. Sivusto ja sen tulipyora.fi-Instagram-tili keskittyy maantie- ja rautatieliikenteeseen ja väyliin.
Olen siis parhaillani työstämässä Liikennemerkkejä Lahdessa -kuvakirjaa. Kaupunkikuvia järjestellessäni, huomasin että monissa kuvissa oli myös liikennemerkkejä, usein tarkoitukselle, toisinaan vahingossa. Vaikka liikennemerkit ovat aina kiinnostaneet, viime vuosina innostus on vain kasvanut, erityisesti vanhoja merkkejä kohtaan. Suurin yksittäinen syy tälle lienee tili vanhat_liikennemerkit, joka on toiminut inspiraation lähteenä, ja viime aikoina olenkin tarkastellut merkkejä juuri tästä näkökulmasta.
Idean kirjaan sain kun kävin läpi kuviani. Monissa ottamissani kaupunkikuvissa oli liikennemerkkejä, joko vahingossa tai tarkoituksella kuvattuna. Kirjaan tulee neljä eri teemaa, ja näillä näkymin suurin määrällinen osuus koskee ns. vanhoja merkkejä. Tiedän muutamia merkkejä, jotka täytyy vielä käydä kuvaamassa kirjaa varten. Kirjassa esitellään myös erikoisia ja epävirallisia merkkejä sekä muita mielenkiintoisia tapauksia. Liikennemerkkikirjan kuvien määrä tullee olemaan noin 70-90, teknisesti kuvat ovat hyvin eritasoisia.
Kirja on tarkoitus julkaista talvella 2022-23 ja sen formaatti on samantyyppinen kuin Tunnelmia Lahdesta, mutta ei ole virallista ns. Lahti-valokuvakirjojen trilogiaa. Tuon kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa Rautateiden Lahti ilmestyy näillä näkymin vuonna 2023/24. Kirjat julkaisee Pekka Productions.
Teitä ja rautateitä
Sekalaisia artikkeleita teistä, väylistä ja rautateistä. Jutut on alunperin julkaistu pääasiassa Lahen Lehessä (suluissa julkistamispäivä).
Kirjoittaja Sauli Hirvonen, ellei toisin mainita.
ALEKSANTERINKADUN SILLAT (15.2.2022)
Osuuskauppa Hämeenmaan kaavailema Lahden Aleksanterinkadun ylittävä kävelysilta on herättänyt paljon keskustelua. Viime vuonna sillasta järjestettiin suunnittelukilpailu, josta itsekin kirjoitin täällä. Lopulta neljästä vaihtoehdosta valittiin ehdotus nimeltään Seitti. Siltaa on kannatettu, mutta myös vastustettu, syinä jälkimmäiseen ovat kaupunkikuvalliset seikat sekä myös se, että silta olisi vain yrityksen omistaman hotellin vieraiden käytössä. Etelä-Suomen Sanomat järjesti lukijoilleen äänestyksen sillasta; sitä kannatti 2500 äänestäneestä yli 1600.
Hämeenmaan silta ei suinkaan ole ensimmäinen Aleksanterinkadun ylittävä silta. Vuonna 1896 aloitettiin Loviisa-Vesijärven rakentaminen, mikä antoi mm. Vesijärvenkadun kaarevan muotonsa sekä Aleksanterinkadulle (ja Kirkkokadulle) sillat. Rautatien rakensi yksityinen osakeyhtiö, joten sikäli nyt suunnitteilla olevan kävelysillan tilanne ei sinänsä ole poikkeuksellinen verrattuna 1900-luvun vaihteeseen. Toki sinänsä se ei ole peruste tai puolustus nykyisen sillan rakentamiselle vaikka suunnittelussa on haettu vaikutteita vuonna 1960 puretusta rautatiesillasta.
Vaikka Aleksanterinkatu on ollut aiemmin osana Ylistä Viipurintietä, sittemmin toiminut koko kauppalan ja kaupungin lävistävänä pääväylänä, on sen rooli muuttunut vuosikymmenten saatossa “pelkäksi” kaupungin pääkaduksi.
Yleisesti tällaisissa tapauksissa on hyvä, että asiasta käydään julkista keskustelua, ja kuullaan argumentteja niin puolesta kuin vastaankin. On myös hyvä pohtia kuinka paljon ja minkälaisia vaikutuksia kaupunkikuvaan ja julkiseen tilaan on yksityisten yritysten hankkeilla, oli kyse sitten mm. yksittäisistä rakennuksista ja rakennelmista tai kokonaisista asuinalueista.
Aleksanterinkadun rautatiesilta ei ollut ainoa silloisen valtaväylän kanssa risteävä silta Lahdessa. Heinolan rautatie valmistui 1932 ja samalla Joutjärvelle valmistui valtatien (tie muutettiin valtatie 12:ksi vuonna 1938) ylittävä rautatiesilta. Tässä kuvassa (vaunut.org) ovat ratatyöt käynnissä juuri sillan kohdin. Onko silta rakennettu vasta suurimpien maansiirtotöiden valmistuttua?
Joka tapauksessa lähes 50 vuoden ajan tuon kapean ja matalan sillan kautta kulki lähes kaikki alueen itä-länsisuuntainen liikenne. Monet muistelevat tätä paikkaa kapeuden vuoksi hyvinkin haasteelliseksi, ja ilmeisesti kolhuiltakaan ei säästytty.
Maantieliikennettä ja väyliä
Päivitin tälle sivustolle oman kohdan teille ja väylille.
Kannattaa myös käydä katsastamassa Lahti- ja liikenneharrastajan Hannu Kivilän sivut. Sivuilla on paljon asiaa linja-autoliikenteestä, teistä, yleisesti Lahdesta ja musiikista.
Lahtea maailmankartalle kiskoja pitkin
Saksalaiset rautatieharrastajat vierailivat vuonna 2008 Suomen rataverkolla lättähattu-kiskobussilla kulkien. Lättä vieraili myös Lahdessa, Mytäjäisten varikolla Lahden rautatieharrastajat Topparoikan järjestämässä Rautatiepäivässä (kohdasta 12:45 eteenpäin). Tuolloin tapahtumassa oli peräti kolme liikkuvaa museojunaa (joista kaksi yleisölle) sekä tietenkin paljon muuta.
Videolla esiintyy myös topparoikkalaisten vuonna 1990 kunnostama liikuteltava muistomerkkihöyryveturi Tr1 1047 eli ”Risto” (kohdassa 14:00).
Paljon on muuttunut tuosta kesästä. Topparoikka muutti Vierumäen asemalle kesällä 2015, missä Rautatiepäivä toki jatkuu. Risto-höyryveturikin muutti syksyllä 2020 Lahdesta uudelle omistajalle Lohjalle.
Video on saksankielinen, mutta tunnelmista pystyy nauttimaan ilman saksankielen taitoa. Kokonaiskesto 28:55.
tulipyörä.fi 