Sivustolla on tietoa Lahteen liittyvistä teistä, väylistä sekä muusta liikenteestä kuin rautatieliikenteestä.

Teistä ja liikenteestä olen kirjoittanut Lahen Lehen ja Lahtiwoodin sivuille sekä Hollolan Lahti -lehteen. Kirjoitin myös kirjaan Lahden seutu kartoin (AtlasArt & Lahti-Seura, 2020) artikkelin Raittikylä Ylisellä Viipurintiellä. Ylisestä Viipurintiestä on artikkeleita myös tällä sivustolla.

Alla tiivistelmä Lahden pääväylien rakentamisesta.

Lahden pääväylien rakentaminen – Vuosilukuja Lahden teiden rakentamisesta

”Lahden edullinen maantieteellinen asema Päijänteen vesistön eteläpäässä ja parin vanhan valtamaantien risteyksessä teki jo se varhain tavallisia maalaiskyliä huomattavammaksi paikaksi” toteaa Kaarlo Nieminen Kauppalan historia -kirjassa. Toisaalta Lahden kylää on yleisesti pidetty tyypillisenä sisä-Suomen raittikylänä, mutta hyvä sijainti yleisen maantien varrella ja sopiva etäisyys isoista kaupungeista katsottiin eduksi silloin, kun Hollolalle myönnettiin markkinaoikeudet vuonna 1672. Markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä.

Lahdesta kulki myös talvitie Vesijärven jäätä pitkin Asikkalaan, Päijännettä pitkin aina Keski-Suomeen ja Savoon saakka. Lahtelaiset ovat tarjonneet läpikulkuliikenteelle muonitusta ja majoitusta sekä rahdinajoa, niin että aikalaiskuvauksen mukaan ”rahaa tuli ovista ja ikkunoista”.

On arveltu että nimenomaan liikenteen kehitys oli Lahden kohdalla se merkittävä tekijä, joka vaikutti kaupungin kehitykseen kohottavasti verrattuna moniin muihin sisämaan keskuksiin. Hyvät liikenneyhteydet oli yksi peruste kaupunkioikeuksien puoltamisessa.

Ensimmäinen auto on tullut Lahteen ilmeisesti vuonna 1906.

Toinen tärkeää maantie oli Suuri Savontie, joka tunnettiin yleisenä tienä 1550-luvulla. Lahdesta pääsi rannikolle Porvooseen Orimattilan kautta ja tämä haara mainitaan ikivanhaksi jo v. 1680, ja tie hyväksyttiin yleiseksi tieksi 1860-luvun alussa. Porvooseen oli kuljettu sisämaasta myös Porveenjokea pitkin.

Vielä 1900-luvun alussa teiden kunnossapito oli talollisten vastuulla. 1920-luvulla valtio otti tärkeimpien maanteiden hoidon – myös talvisin – asiakseen.

Lahdesta Helsinkiin ei ollut suoraa yhteyttää vaan kaksi kiertotietä: Porvoon tai Orimattila-Mäntsälän kautta, joista jälkimmäinen oli 5-tie. Suora tie Helsinkiin oli esillä jo 1920-luvulla, päätös rakentamisesta tehtiin 1930-luvun lopulla. Tien rakentaminen aloitettiin vasta 1950, jolloin Lahdessa rakennettiin sisääntulotie Ala-Okeroisista Mytäjäisiin ja samalla valmistui myös rautatien ylittävä Mytäjäisten silta. Vuonna 1954 Helsingintie määrättiin valtatieksi numero 5. Vuonna 1956 aloitettiin Lahti-Padasjoki-tien teko ja vuonna 1963 Helsinki-Lahti-Padasjoki tielle linjattiin kulkemaan myös valtatie 4, joka oli aiemmin kulkenut Lammin kautta. Viitostie jatkui Lahden Holmasta Heinolaan.

Kantatie 54 Riihimäelle valmistui vuonna 1979.

Jo 1970-luvulla suunniteltiin moottoritietä Helsingistä Lahteen. Moottoritie Helsinki-Järvenpää valmistui vuonna 1973.

Järveenpäästä Lahteen tie rakennettiin moottoriliikennetienä. Vuonna 1983 valmistui Lahden ohitie Renkomäestä Kymijärvelle. Lisäksi samana vuonna valmistui maantieosuus Kymijärven liittymästä Holmaan, josta pääsi sekä Jämsään (vt 4) että Heinolaan (vt 5).

Moottoriliikennetieosuus Mäntsälästä Lahteen valmistui vuonna 1985 ja kolme vuotta myöhemmin vuonna 1988 valmistuivat Kymijärven ja Vierumäen osuus ja Järvenpää-Mäntsälä. Tuolloin vanha nelos- ja viitostie eli Helsingin valtatie jäi rinnakkaistieksi numeroksi 140, joka nykyisin kulkee Vantaalta Lahden kautta Heinolaan.

Kokonaisuudessaan moottoritie Järvenpäästä Heinolan Lusiin rakennettiin useassa osassa.

Silloisessa Heinolan maalaiskunnassa rakennettiin moottoritie Vierumäeltä Lusiin vuosina 1993-1996. Heinolan kaupungin ohitie ja Tähtiniemen silta valmistuivat vuonna 1993.

Vuonna 1996 4-tie muutettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse Jyväskylään ja samalla Lahti-Jämsä-tiestä tuli valtatie 24.

5-tie muutettiin 1980-luvulla alkamaan Lahdesta, mutta Heinolan moottoritiehankkeiden valmistuttua 1990-luvulla se siirrettiin alkamaan Lusista.

Järvenpää-Lahti (Kymijärvi) -moottoritie valmistui lopulta vuosina 1998 ja 1999.

Loput Lahdesta Heinolaan johtavasta moottoriliikennetieosuudesta rakennettiin moottoritieksi vuosina 2003-2005.

Lahden kaupungin alueella valtatie 12 oli muodostunut osittain Ylisen Viipurintien linjaukselle. Tie on rakennettu pääasiassa 1960- ja 70-luvuilla. Numeronsa se oli saanut jo vuoden 1938 tienumerojärjestelmässä.
Uusi tieyhteys rakennettiin 1960-luvun alussa Mytäjäisten risteyksestä rautatieasemalle, tuolloin nimellä Uudenmaankatu. Tietä jatkettiin 1980-luvun alussa rautatieasemalta Joutjärvelle, jolloin väliltä Helsingin(valta)tie-seututie 312 -tiestä tuli valtatie 12 ja uusiyhteys nimettiin Mannerheiminkaduksi. Näinollen valtatieosuus Hollolankatu-Aleksanterinkatu-Viipurintie siirtyi pois ydinkeskustasta.

Viipurintien vanha linjaus, joka alitti Heinolan radan kapean ja matalan sillan poistui käytöstä, kun uusi leveä Mannerheiminkadun eli valtatie12:sta osuus siltoineen valmistui 1980-taitteessa. Tie rakennettiin aiemmin kulkemaan Nastolaan seututie 312:n kautta, kunnes Kymijärveen valmistui liittymä ja moottoriliikennetie Nastolaan vuonna 1985 seututien 312 rinnalle, ja Uuteenkylään asti 1988. Nykyisin tie on leveäkaistatie, mutta suunnitelmissa on ollut muuttaa se normaaliksi moottoriliikennetieksi.

Hollolan Kukonkoivussa avattiin 1993 moottoriliikennetieosuus.

Viimeisin merkittävä väylähanke saatiin päätökseen joulukuussa 2020, kun Lahden keskustaa halkova valtatie 12 siirtyi etelämmäksi.

Uusi tie sisältää moottoritietä 5,5 ja moottoriliikennetietä 7 km. Uusia liittymiä rakennettiin 6 ja kaksi tunnelia, joista Liipolan tunneli on maantieverkoston 4. pisin ja 2. pisin moottoritietunneli.